Hyppää sisältöön
Ismo Leppänen

Kaukajärven koulun muraali

Some on repostellut Tampereen pormestarin entiseltä poikaystävältä hankittavalla taululla - oikeammin muraalilla - kohta viikon. Hankinta on iso ja turha, mutta onko se todella korruptiota, kuten sosiaalisessa mediassa annetaan ymmärtää? Entä onko muralisti Schultz Ilmarin entinen poikakaveri?

15.3.2026 · 4 min lukuaika

Tarveselvitys

Kaukajärven koulun nyt puheena oleva taidehankinta on ujutettu mukaan jo tarveselvitysvaiheessa, jossa taiteeseen on varattu 295.000 €. Ne, jotka toimivat lähellä kunnallista päätöksentekoa, ymmärtävät hyvin, kuinka politisoituneita tällaiset hankinnat ovat. Toisaalta ne ovat myös kohtalaisen avoimia, joskin yksityiskohdiltaan yllättävän huonosti kuntapäättäjien - siis poliitikkojen, joiden päätökset pitäisi tehdä - ohjailtavissa.

Hankesuunnitelma

Kaupunginhallitus on 8.12.2025 pitämässään kokouksessa käsitellyt Kaukajärven koulun hankesuunnitelmaa (§ 520) hyväksyen sen. Tässä kohtaa taidehankinnan sisältö on pysynyt tarveselvitystä vastaavana eikä taiteen tuottajaa ole yksilöity.

Taideteoksen toteutussopimus & valinnan tehnyt työryhmä

Työryhmään, joka teki valinnan Kaukajärven koulun muraalista, kuului;

  • Ulla-Maija Ojalampi (Tampereen kaupunki, perusopetus)
  • Niina Kaarlenkaski (Tampereen kaupunki, perusopetus)
  • Tanja Moisala (Tampereen kaupunki, varhaiskasvatus)
  • Liisa Hietamaa (Tampereen kaupunki, nuorisopalvelut)
  • Ulla Mustila (Tampereen kaupunki, kirjasto)
  • Jarmo Viljakka (Tampereen kaupunki, kiinteistöt, tilat ja asuntopolitiikka)
  • Janne Kauppinen (Tampereen taidemuseo)
  • Tapani Tommila (Sweco Architects Oy)
  • Veli-Pekka Ranta (Sweco Architects Oy)

Tämä oli se työryhmä, joka valitsi kokouksessaan 14.1.2026 taidehankkeen taiteilijaksi juuri Sebastian Schultzin. Tähän valintaan ei osallistunut kaupungin pormestari, vaan sen teki ainakin papereiden mukaan tuo edellä esitetty ryhmä.

Pormestarin ex-poikaystävä?

No ei ollut. Somessa kiersi huhuna, että taiteilija Schultz olisi Bile-Ilmarin entinen poikaystävä. Kyseessä oli ilmeisesti Kaakkoisessa Suomessa sijaitsevalta näppäimistöltä liikkeelle lähtenyt väännelty "vitsi", jota sitten postitettiin edelleen täytenä totena. Näitä tuolla sosiaalisessa mediassa näyttää liikkuvan paljon. Molemmat muraalikeissin osapuolena olevat herrat ovat yhteisen taustansa kieltäneet.

Tämä on hyvä opetus siitä, että kaikki sellainen ei ole totta, minkä sanotaan olevan. Ihmiset hakevat aivan liian helppoja faktoja, eivätkö enää viitsi edes alkeellisella tasolla selvitää todellisia taustoja tai epäillä mitään, kunhan oma agenda vaikuttaa saavan kannatusta. Osasyynä on klikkiotsikoihin totuttanut media, joka sekin syyllistyy samaan pikku petokseen aika ajoin - varsinkin, kun persuja saadaan lyötyä.

Schultz tehnyt myös ratikkahankkeen taidetta

Sebastian Schultz on toteuttanut myös Tampereen raitiotiehen liittyvää taidetta. Vuonna 2021 hankittu muraali on nähtävissä Ratinassa. Samoin hän on tehnyt Tampere-talon muraalin.

Miehestä ja taiteesta voidaan olla mitä tahansa, mutta aivan niin ummikko ei ole kyseessä, kuin somessa on annettu ymmärtää. Näkökulma, jonka mukaan nimetön "nevahöödi" tuli paikalle ja kuittasi neljänensmiljoonan, ei ole suoraan totta. Minusta on älytöntä, että nykyaikana nuori taiteilija kuittaa tällaisia summia julkisia varoja näin turhaan asiaan, mutta silti...

Minkä yrityksen kautta Schultz toimii?

Toteutussopimuksessa, mainitaan, että "Taiteilija kuuluu ennakkoperintärekisteriin ja taiteilijalla on y-tunnus sekä voimassa oleva eläkevakuutus." Yleisesti saatavilla olevasta versiosta ei löytynyt tietoja siitä, minkä y-tunnuksellisen toimijan kanssa sopimusta oltiin tekemässä? Olisin mielelläni tutustunut tuon yhtiön lukuihin.

Herättää luonnollisesti kysymyksiä

Kenestä tahansa tämän kaltainen taideinvestointi kuulostaa päättömältä ja herättää kysymyksen siitä, onko tällainen taiteeseen upotettava raha järkevää? Moni myös pohtii, miksi nykytaiteilija elää verovaroista yltäkylläisyydessä, kun tavan kuntalainen kiristää vyötä ja kaupunki vähentää väkeä sekä hakee säästöjä?

Onko tämä verovarojen järkevää käyttöä?

Moni tamperelainen varmasti pohtii myös sitä, käytetäänkö yhteisiä verovaroja oikein, kun yksittäiseen taideteokseen käytetään näin paljon rahaa? Tuoko taide edes koulun sisätiloihin mitään opetusta edesauttavaa lisää? Saako se oppilaat oppimaan paremmin vai onko kyseessä vain "tällainen nyt on aina kuulunut olla" tyyppinen hankinta? Tampereellahan rakennushankkeisiin kuuluu automaattisesti taiteeseen varattu budjetin osa. Olisi syytä varmasti välittömästi luopua tällaisesta, säästöjen nimissä, ja palkata vaikka puutarhuri ja kadunlakaisija siivoamaan epäsiistiä kaupunkikuvaa.

Taide on luksustuota, johon tuhlataan, kun eletään yltäkylläisyydessä. Tampere ei elä yltäkylläisyydessä, vaan on tällä hetkellä kovalla kulukuurilla ja irtisanonut juuri aimo joukon työntekijöitä suoraan lapion varresta. Ei näytä hyvältä, kun ylimmän johdon työryhmä tuhlaa samaan aikaan taiteeseen valtavia summia. Ja kyllä sekin sylettää, että julkista verorahaa kerätään tällaisen rahoittamiseen - koulun sisätilaan tehtävään seinään. Kyseessä kun ei ole edes julkinen kaupunkitila.

Minusta pitäisi pohtia sekä sitä, että saako julkisia varoja lainkaan käyttää taidehankintoihin ja sitä, ostetaanko tässä todella taidetta? Olen sen verran moukka, että itselleni taide edustaa jotakin kaunista ja henkeäsalpaavaa. Jotakin joka selvästi ylittää ihmisen kyvyn rajat ja joka on tuotettu äärimmäisestä tuskasta ja kärsimyksestä. Mutta kuten sanoin, en varmaan vain ymmärrä taidetta. Onhan nämä nykyajan raapustuksetkin kai sitten sitä. Itse arvostan niitä entisajan kuvaveistoksia - jopa Ylöjärven kaunista valotaidenäyttelyä.

Normaalia tuhlaamista?

Jos jotakin olen oppinut kunnallisesta päätöksenteosta niin sen, että kun raha ei ole kenenkään omaa, sitä palaa ja poltetaan surutta. Ja aivan kaikki ovat julkisen rahan perässä. Jokainen haluaa siitä osansa. Moni kyllä kertoo haluavansa säästää verorahoja, ihan näissä oikeistopuolueissakin, mutta mankuu silti oman eturyhmän lukuun julkista tukea.

Minusta tämäkin muraalikeissi edustaa sitä normaalia julkisen sektorin tuhlaamista, johon on jo totuttu. Jos ne seinät, joihin tämä turhake nyt luodaan, maalattaisiin vaikkapa keltaiseksi, kukaan ei kärsisi, eikä mikään asia olisi huonommin tai kukaan ihminen voi pahemmin.
Tämä on jälleen esimerkki julkisen sektorin tuhlaamisesta.

Lue myös